Tilitoimistot
Selvityspyyntö verottajalta
Verottajan selvityspyynnöt voivat aiheuttaa lisästressiä. Automaatio auttaa välttämään sakot, parantaa kirjanpitäjien tehokkuutta ja asiakaskokemusta.
Tuo pankkikonttorin oveen teipattu paperilappu on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisesti.
Nuorena opiskelijana, 2000-luvun alussa, olin kotikaupungissani kesätöissä tilitoimistossa. Ensimmäistä kertaa oman alan töissä ja todella ylpeä saamastani luottamuksesta.
Kuten nykyäänkin, myös silloin aineiston toimitustapoja tilitoimistoon oli useita. Muistini mukaan suosituimmat metodit olivat mappi, muovipussi ja kenkälaatikko. Suurin osa kirjanpitäjän työajasta kului aineiston lajitteluun, jotta se saatiin tiliotteelle oikeaan järjestykseen. Aineistopuutteita karhuttiin jos jaksettiin, maksuperusteinen kirjanpito oli arkipäivää ja jaksotuksia tehtiin lähinnä tilinpäätökseen. Kahvit juotiin sekä asiakkaan tuodessa aineistoja, että asiakkaan noutaessa lopputuotosta. Juteltiin kaikesta mahdollisesta, paitsi kirjanpidosta. Jos asiakas kysyi jotain kirjanpitoonsa liittyen, niin todettiin asiantuntevasti ”älä sinä siitä murehdi”.
Tilitoimiston päätuote oli aidosti ja rehellisesti alv-lappu.
Niin kuin nykyäänkin, myös neljännesvuosisata sitten, osa asiakkaista toimitti aineiston hyvissä ajoin ja osa taas viime tipassa. Verottajaa kunnioitettiin, ehkä myös vähän pelättiinkin. Kirjanpitäjien ammattiylpeys oli korkea ja kovin helpolla ei annettu asiakkaan alv-maksun myöhästyä. Ei vaikka aineiston sisältänyt muovipussi olisi roikkunut toimiston ovessa vasta alv-päivän aamuna.
Kesähessuna minun tehtäviini kuului työpäivän päätteeksi pyhä kierros: posti, pankit ja verotoimisto. Onneksi edustamani tilitoimiston konttori oli sijoitettu strategisesti kaupungin torin laitaan, josta oli lyhyt matka niin postikonttoriin, kolmeen tärkeimpään pankkikonttoriin kuin verotoimistoonkin.
Kerran pelätty alv-päivä osui perjantaille. Ja juuri tänä kesäisenä kuukautena tärkeäksi luokiteltu asiakas oli poikkeuksellisesti toimittanut aineiston viime tipassa. Heidän veronsa haluttiin kuitenkin ehdottomasti ajallaan maksuun, joten Kesähessu-Alanderin kierrokselle lähtöä viivästytettiin aivan viimeiseen asti.
Kierrokseen piti varata jonkin verran aikaa, koska postia lukuun ottamatta joka paikassa piti jonottaa tiskille. Joten lähdön vauhdittamiseksi, lean-ideologian mukaisesti, yksi järjesti tositteita, toinen kirjoitti kynällä debetit ja kreditit laskuihin sekä kolmas hakkasi numerot ATK:lle. Nauhalaskin suorastaan savusi ja komennot kaikuivat.
Lopulta lähtölupa tuli ja riensin kuin maantiekiitäjä kierrokselleni: verottaja - pankki 1 - pankki 2 - postikonttori. So far so good, kello vasta 14.15. Kevein juoksuaskelin kohti torin toista laitaa ja viimeistä pankkia, tärkeän asiakkaan alv-maksulappu kädessä. Ovenripaan kiinni ja nykäisy, ei aukea. Toinen ovi, sama lopputulos. Lopulta hätääntynyt katse tavoitti otsikossa mainitun info-lapun: pankissa oltiin jo kesäviikonlopun vietossa. Game over.